Noniin.
Noniin, noniin.
Tämä sama vaihe on noussut pinnalle varmasti hyvin monella kokelaalla tässä muutaman viikon sisään. Jos ei, niin kyllä se sieltä esiin tulee, jos Aaltoon haette. Kuumotus ja ahdistus, kyllästettynä epätoivolla ja stressillä. Kyseiset mielentilat nousevat aallottain (badumtsihh) tihenevään tahtiin ja oletan, että ne ovat täysin normaaleja.
Epätoivohan syntyy oman osaamisen tasosta. Tuntuu, että omalta osalta meni viimeisen kansantaloustieteen kurssitunnin asiat niin ohi, että aloin huolestumaan koko osaamiseni tasosta. Pohjatiedot ovat hyvät, mutta yksityiskohdat ovat täysin sumuisia, varsinkin jomasta. En pelkää matematiikkaa, tai muutakaan ja olen tyytyväinen kokonaisuuden hallinnasta. Ahdistus nousee enemmänkin verrattaessa omia kokemuksia muiden rentouteen ja ylimielisiin virnistyksiin, vaikka pelissä saattaa esiintyä bluffaamista. Kyllä, tämä on raakaa peliä. Aikaa on jäljellä viisi viikkoa.
Loppukirin olisi syytä alkaa nyt. Pienensin työmäärät 17 tuntiin viikossa, vaikka tuntuu, että tämä on kaikista eniten stressiä aiheuttava faktori. Sain jopa pienen säälittävän viikon loman ennen kokeita, joskin kauppiksen pääsykoetta edeltävä alkuviikko menee arkkitehtuurin suunnittelukokeissa. Se on paljon pois lukemisesta. En tiedä miten tähänkin päädyin. Sitten on vielä pari säälittävää DIA-hakukohteen koetta, minne menen lähinnä rölöttämään hakevan näköisenä. Korkeakoulupaniikki iskee. Ristin itseni virallisesti kovikseksi, jos onnistun rämpimään Aaltoon ollessani vielä töissä ja hakiessani pariin muuhun kohteeseen. Itseluottamuksesta tässä on eniten puute.
Pari kaveria on jo luovuttanut lukemisen suhteen ja toinen vakuutti ettei kouluunpääsy enään kiinnosta. Paskanvitut, sama jantteri haki myös viimevuonna tosissaan ja halusi sinne enemmän kuin mitään muuta. Itse luotan siihen, että hyvään kouluun pääseminen on itseni kannalta paras ratkaisu, jos vaihtoehtona on pysyä asiakaspalvelutyössä ja harrastella merkityksettömiä asioita kotona. Haluan viedä asioita pitemmälle. Tämä auttaa minua jaksamaan pitkälle.
Olen henkisesti valmistautunut ottamaan paikan vastaan vaikka Vaasasta, ja olisin hyvin tyytyväinen pääsystäni edes sinne. Hakisin joka tapauksessa Aallon maisteriohjelmiin, joten kaipa se on yks hailee missä kandivaiheen suoritan. Miksi vaiva? Tämä johtuu Aallon maisteriohjelmista, jotka istuvat suunnitelmieni kanssa paremmin.
Ai mitkä? En kerro. Senkin kakkapylly.
Epäpukumiehellä on kaikesta huolimatta legot nyt kunnossa. Siitä huojentuneena menin ja ostin merkkareita sekä sokeripitoisia happojuomia. #yolo tai jotain. *burb*
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Tahti kiristyy
Ensimmäinen "intensiiviviikko" lähestyy loppuaa ja voin kyllä kilpailuhenkisimmille vihollisilleni myöntää, että ei se nyt kauhean lukurikas ollut. Tunteja kertyi kasaan ehkä viisitoista. Parina päivänä en avannut kirjoja ollenkaan, mutta kuluva viikonloppu on ollut tehokas.
Laskentatoimen kirjan luin eilen kokonaan kertaalleen, vaikka opuksen holistinen omaksuminen alkoi loppumetreillä rakoilla. Kyseisen kirjan eniten ärsytyskynnystä hivelevät asiat liittyvät budjetoinnin ulkoamuistettaviin listoihin ja ensimmäisen kappaleen taseeseen. Minua kiinnostavat asiakokonaisuudet, eivät mukateoreettisella pohjavireellä ja lievästi hataralla jakoperusteella lohkotut termilistaumat budjetoinnin vaiheista! Miksi laskentatoimessa se investointikin piti jakaa kuuteen ulkoaopittavaan vaiheeseen? Vähän kuin jakaisi nisäkkäiden fyysisen liikkeen askelpareihin ja juoksuaskelpareihin, minkä lisäksi molemmat jaetaan viiteen alalohkoon ja annetaan niille typeriä nimiä, kuten: "Tavoite, fokusointi, painopisteen muuttaminen, fyysinen aktio ja laskeutuminen".
Onhan tämä kilpailumielessä se ydinjuttu: motivaation mittaaminen. Kyllä sitä tulee mietittyä, jaksaako tätä ulkopuurtamista koepäivään saakka. Motivaationi on kuitenkin pysynyt todella korkealla eikä lukeminen toistaiseksi ole maistunut puulta, kun vertaa viimevuoden suoritukseeni.
Seuraavasta saatta pamahtaa mulkun leima otsaan, mutta naureskelin tässä toisen kokelaan kanssa HELBUSille. Maksaako siellä ihmiset oikeasti lähestulkoon 20,000 euroa siitä, että he pääsevät käymään kauppa-aiheisia kursseja? Jos maksat hiukan lisää, on sinulla mahdollisuus käydä esimerkiksi Malesian Kuala Lumpurissa BBA-tutkinto vielä tämän mahtavan koulun päätteeksi. Yhtään ottamatta kantaa opetuksen tasoon, mikä voi tietenkin olla ihan pätevääkin, on mielestäni todella typerää maksaa tavallisesta tradenomitutkinnosta huomattavia summia rahaa. Tutkinnosta, jonka saatavuutta ei voida varmistaa. Kyseisten papereiden pätevyys ei taida edes vakuuttaa kaikkia työnantajia täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Mietitään vaikka pankkialaa; Palkkaako Nordea sijoitusosastolle mielummin ekonomin, sisäistä laskentatoimea lukeneen tradenomin, vai tämän henkilön, jonka tutkinnon sisällöstä kenelläkään ei ole hajua? Toki tieto on aina tietoa ja henkilölle, jonka vanhempien likviditeetti riittää, on HELBUS varmasti ihan pätevä paikka hakea osaamista. Mikäs minä olen sanomaan. Halvempaa se on silti mennä vaikka AMK:n kansainväliseen bisnekseen.
Aihetta myhäilylle olisi toki enemmän, jos itse olisin missään koulussa. Lopetan tältäerää.
Laskentatoimen kirjan luin eilen kokonaan kertaalleen, vaikka opuksen holistinen omaksuminen alkoi loppumetreillä rakoilla. Kyseisen kirjan eniten ärsytyskynnystä hivelevät asiat liittyvät budjetoinnin ulkoamuistettaviin listoihin ja ensimmäisen kappaleen taseeseen. Minua kiinnostavat asiakokonaisuudet, eivät mukateoreettisella pohjavireellä ja lievästi hataralla jakoperusteella lohkotut termilistaumat budjetoinnin vaiheista! Miksi laskentatoimessa se investointikin piti jakaa kuuteen ulkoaopittavaan vaiheeseen? Vähän kuin jakaisi nisäkkäiden fyysisen liikkeen askelpareihin ja juoksuaskelpareihin, minkä lisäksi molemmat jaetaan viiteen alalohkoon ja annetaan niille typeriä nimiä, kuten: "Tavoite, fokusointi, painopisteen muuttaminen, fyysinen aktio ja laskeutuminen".
Onhan tämä kilpailumielessä se ydinjuttu: motivaation mittaaminen. Kyllä sitä tulee mietittyä, jaksaako tätä ulkopuurtamista koepäivään saakka. Motivaationi on kuitenkin pysynyt todella korkealla eikä lukeminen toistaiseksi ole maistunut puulta, kun vertaa viimevuoden suoritukseeni.
Seuraavasta saatta pamahtaa mulkun leima otsaan, mutta naureskelin tässä toisen kokelaan kanssa HELBUSille. Maksaako siellä ihmiset oikeasti lähestulkoon 20,000 euroa siitä, että he pääsevät käymään kauppa-aiheisia kursseja? Jos maksat hiukan lisää, on sinulla mahdollisuus käydä esimerkiksi Malesian Kuala Lumpurissa BBA-tutkinto vielä tämän mahtavan koulun päätteeksi. Yhtään ottamatta kantaa opetuksen tasoon, mikä voi tietenkin olla ihan pätevääkin, on mielestäni todella typerää maksaa tavallisesta tradenomitutkinnosta huomattavia summia rahaa. Tutkinnosta, jonka saatavuutta ei voida varmistaa. Kyseisten papereiden pätevyys ei taida edes vakuuttaa kaikkia työnantajia täällä Suomen rajojen sisäpuolella. Mietitään vaikka pankkialaa; Palkkaako Nordea sijoitusosastolle mielummin ekonomin, sisäistä laskentatoimea lukeneen tradenomin, vai tämän henkilön, jonka tutkinnon sisällöstä kenelläkään ei ole hajua? Toki tieto on aina tietoa ja henkilölle, jonka vanhempien likviditeetti riittää, on HELBUS varmasti ihan pätevä paikka hakea osaamista. Mikäs minä olen sanomaan. Halvempaa se on silti mennä vaikka AMK:n kansainväliseen bisnekseen.
Aihetta myhäilylle olisi toki enemmän, jos itse olisin missään koulussa. Lopetan tältäerää.
perjantai 22. maaliskuuta 2013
Ei enää koskaan
Hoitakaapa hampaitanne, kokelaat.
Suurin osa ihmisistä varmaan inhoaa hammaslääkäreitä jollain tasolla, mutta minä kuulun niihin jotka pelkäävät näitä Saatanan kätyreitä niin paljon, että käyttäytymiseni menee jo psykoosin puolelle odotushuoneen antiseptisen hajun tunkeutuessa sieraimiini. Tässä pari viikkoa sitten vilkaisin peilin kautta suuhuni ja siinä oksennusta pidätellessäni päätin, että nyt on otettava pelkoa sarvista kiinni ja kärsittävä. Sattumoisin sain haltuuni yksityisen hammaslääkäriaseman lahjakortin, joka oikeutti ilmaiseen hammastarkastukseen. Eihän se paljoa ollut (itse hoidon loppusummaan nähden, siitä edellä), mutta minulle selkeä merkki siitä, että nyt mennään. Ja perkele, sit mentiin ja lujaa!
Elättelin kauhukuvia mahdollisista leukaleikkauksista ja muista toimenpiteistä ja epäröin hammaslääkäriaseman ovella vielä sisäänastumista. Siinä hetken hengiteltyäni pussiin, avasin oven ja odottelin omaa vuoroani. Vuoron tultuani meinasin luonnollisesti pyörtyä, kun näin tuon itse viikatemiehen suunnitteleman nojatuolin kaikkine herkkuineen. Siinä sitten täydellistä brittisuomea puhuva mieslääkäri yritti pitää kaiketi tarkoituksella naamaansa peruslukemilla, koska olin hyvin tietoinen vasemman alaposkihampaani reiän halkaisijasta senttimetreissä. Lääkäri otti vielä röntgenit varmuudeksi ja iskettiin hoitosuunnitelma käteen.
Potilasmaksu: 1800 euroa. Omavastuu 1333 euroa. Voi. Vittu.
Noh, vaikka hampaani näyttävät päältäpäin suorilta ja siisteiltä, tiesin oikein hyvin, että takahampaissa kytevät kariespommit ja niiden hoitaminen tulisi lohkaisemaan Supermaster-kurssin kokoisen loven talouteeni. Yläviisureiden poisto, juurihoito (tai kaksi, lääkäri ei osannut sanoa vielä) ja 21 pinnoitetta pitävät huolen siitä, että en ikinä päästä purukalustoani tällaiseen kuntoon. Noinkin huomattavan summan maksaminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tiesin jo vuosi sitten miten paljon nämä pienet legokekkerit sekä niiden jälkipuinti tulevat kustantamaan. Hammaslääkäri otti kuitenkin iisisti ja saa koko touhun kahteen kertaan, 1,5h per käynti. Tarvitsen luonnollisesti esilääkityksen ja vahvimmat puudutukset, mitkä koko laitos voi lain puitteissa antaa. Toivoin ilokaasua, mutta minua hoitanut hilpeä lontoolainen ei sitä suostunut antamaan, sillä se vain pidentäisi ja vaikeuttaisi hoitoa.
Tuomiopäivä on sitten huhtikuussa. Siihen asti voi lukea vaikka kauppikseen.
Suurin osa ihmisistä varmaan inhoaa hammaslääkäreitä jollain tasolla, mutta minä kuulun niihin jotka pelkäävät näitä Saatanan kätyreitä niin paljon, että käyttäytymiseni menee jo psykoosin puolelle odotushuoneen antiseptisen hajun tunkeutuessa sieraimiini. Tässä pari viikkoa sitten vilkaisin peilin kautta suuhuni ja siinä oksennusta pidätellessäni päätin, että nyt on otettava pelkoa sarvista kiinni ja kärsittävä. Sattumoisin sain haltuuni yksityisen hammaslääkäriaseman lahjakortin, joka oikeutti ilmaiseen hammastarkastukseen. Eihän se paljoa ollut (itse hoidon loppusummaan nähden, siitä edellä), mutta minulle selkeä merkki siitä, että nyt mennään. Ja perkele, sit mentiin ja lujaa!
Elättelin kauhukuvia mahdollisista leukaleikkauksista ja muista toimenpiteistä ja epäröin hammaslääkäriaseman ovella vielä sisäänastumista. Siinä hetken hengiteltyäni pussiin, avasin oven ja odottelin omaa vuoroani. Vuoron tultuani meinasin luonnollisesti pyörtyä, kun näin tuon itse viikatemiehen suunnitteleman nojatuolin kaikkine herkkuineen. Siinä sitten täydellistä brittisuomea puhuva mieslääkäri yritti pitää kaiketi tarkoituksella naamaansa peruslukemilla, koska olin hyvin tietoinen vasemman alaposkihampaani reiän halkaisijasta senttimetreissä. Lääkäri otti vielä röntgenit varmuudeksi ja iskettiin hoitosuunnitelma käteen.
Potilasmaksu: 1800 euroa. Omavastuu 1333 euroa. Voi. Vittu.
Noh, vaikka hampaani näyttävät päältäpäin suorilta ja siisteiltä, tiesin oikein hyvin, että takahampaissa kytevät kariespommit ja niiden hoitaminen tulisi lohkaisemaan Supermaster-kurssin kokoisen loven talouteeni. Yläviisureiden poisto, juurihoito (tai kaksi, lääkäri ei osannut sanoa vielä) ja 21 pinnoitetta pitävät huolen siitä, että en ikinä päästä purukalustoani tällaiseen kuntoon. Noinkin huomattavan summan maksaminen ei kuitenkaan haittaa, sillä tiesin jo vuosi sitten miten paljon nämä pienet legokekkerit sekä niiden jälkipuinti tulevat kustantamaan. Hammaslääkäri otti kuitenkin iisisti ja saa koko touhun kahteen kertaan, 1,5h per käynti. Tarvitsen luonnollisesti esilääkityksen ja vahvimmat puudutukset, mitkä koko laitos voi lain puitteissa antaa. Toivoin ilokaasua, mutta minua hoitanut hilpeä lontoolainen ei sitä suostunut antamaan, sillä se vain pidentäisi ja vaikeuttaisi hoitoa.
Tuomiopäivä on sitten huhtikuussa. Siihen asti voi lukea vaikka kauppikseen.
maanantai 18. maaliskuuta 2013
Turmiokevään alkusoitto
Hopsanssaa.
Lukusuunnitelmani mukainen intensiiviluku alkaa tänään. En ole lukenut kahteen viikkoon, sillä henkinen kantokykyni ei riitä täyspäiväiseen lukemiseen työn ohessa kovinkaan pitkälle. Nämä kaksi viikkoa on kulunut lähinnä koomatessa, mutta tästä päivämäärästä eteenpäin pitäisi tuonne kesäkuun 11. asti lukea täysiä. Tarkoitus on saada 400 tuntia täyteen koepäivään mennessä ja kirjat luettua kertaalleen ennen kurssien alkamista. Sairaspäiviä ei tämä aikataulu tunne, eikä tosin vapaapäiviäkään. MOOCin viikottaiset ohjelmointitehtävät eivät onneksi paljoa tunteja syö.
Tuhoudun palasiksi aika varmasti. Saatana.
Päiväduunit kyllä tympivät senverta pahasti, että ilman koulupaikkaa jääminen ei tule kuuloonkaan. Itse asiassa ne tympivät niin paljon, ettei minua kiinnosta tehdä niitä yhtään. Onneksi tuntisoppari kävi päinsä pienen kädenväännön päätteeksi. Johtoporras ei kuullemma pitänyt ihmisistä, jotka kouluttavat itseään. Mokomat siat. Ehtona oli että jatkan kesäkuun 1. alkaen taas kokopäiväisenä, joten koepäivät ja muut liirumlaarum-kissanristiäiset joudutaan anomaan palkattomilla. Huvittava tilanne olisi, jos en saisi koepäivää vapaaksi "kiireen takia". Semmoiseenhan en tietenkään suostu.
Epäpukumies varustautuu sotaan.
Lukusuunnitelmani mukainen intensiiviluku alkaa tänään. En ole lukenut kahteen viikkoon, sillä henkinen kantokykyni ei riitä täyspäiväiseen lukemiseen työn ohessa kovinkaan pitkälle. Nämä kaksi viikkoa on kulunut lähinnä koomatessa, mutta tästä päivämäärästä eteenpäin pitäisi tuonne kesäkuun 11. asti lukea täysiä. Tarkoitus on saada 400 tuntia täyteen koepäivään mennessä ja kirjat luettua kertaalleen ennen kurssien alkamista. Sairaspäiviä ei tämä aikataulu tunne, eikä tosin vapaapäiviäkään. MOOCin viikottaiset ohjelmointitehtävät eivät onneksi paljoa tunteja syö.
Tuhoudun palasiksi aika varmasti. Saatana.
Päiväduunit kyllä tympivät senverta pahasti, että ilman koulupaikkaa jääminen ei tule kuuloonkaan. Itse asiassa ne tympivät niin paljon, ettei minua kiinnosta tehdä niitä yhtään. Onneksi tuntisoppari kävi päinsä pienen kädenväännön päätteeksi. Johtoporras ei kuullemma pitänyt ihmisistä, jotka kouluttavat itseään. Mokomat siat. Ehtona oli että jatkan kesäkuun 1. alkaen taas kokopäiväisenä, joten koepäivät ja muut liirumlaarum-kissanristiäiset joudutaan anomaan palkattomilla. Huvittava tilanne olisi, jos en saisi koepäivää vapaaksi "kiireen takia". Semmoiseenhan en tietenkään suostu.
Epäpukumies varustautuu sotaan.
torstai 7. helmikuuta 2013
Paremmalla puolella vuodenvaihdetta
Viimepäivityksestä onkin aikaa.
Suunnitelmani pitää, luen kauppakorkeakoulun pääsykokeita varten ja olen jopa pitäytynyt lukusuunnitelmassani. Kirjat ovat kerran luettu läpi ja tehtäviäkin on tullut tehtyä kymmeniä erityisesti matematiikan osalta. Hassua, osio jonka jätin muitta mutkitta viimevuonna läpikäymättä osoittautuikin helpommaksi kuin kuvittelin. Yksinkertaiset laskut ovat vain kääritty hyvin monimutkaiseen käärepaperiin (ja rumaan, epäselvään kirjaan! Kuka helvetti näitä on kirjoittanut?). Teen myös tiivistelmiä/muistiinpanoja jokaisen kirjan jokaisesta kappaleesta. Auttaa kummasti jäsentämään kaikki asiat siistiksi kartaksi päähän.
Olen nyt hyväpalkkaisessa avokonttorityössä tasaisilla työajoilla, mikä helpottaa jaksottamaan lukemista, mutta tämänhetkinen neljänkymmenen tunnin työsopimus ei oikein sovi täysipäiväiseen lukemiseen kauhean hyvin. Näin aluksi tämä ei haittaa. Kurssini alkavat vasta huhtikuussa ja tarkoitus on vaihtaa tuntityöntekijäksi sen alkuun mennessä, jolloin voin keskittyä lukemiseen täysin. Palo on kova ja motivaatio korkealla, kirjat kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, tai enemmän kuin edes viime marraskuussa. Mainitsin eräässä kirjoituksessa, että talousmatematiikka ei kiinosta ollenkaan. Olin väärässä, se kiinnostaa paljon enemmän kuin osasin odottaa, lähinnä siksi että jo kauan sitten aivoista valuneet matemaattiset perustaidot ovat tässä viimeviikkoina palautuneet suurimmiltaosin takaisin mieleen ja huomasin frekvenssianalyysin olevan niin helppoa, että nauroin tehtäviä tehdessäni. Vaikeuksia tuottaa lähinnä jotkin erikoiset sievennystilanteet, tai lineaarinen ohjelmointi (josta ei kyllä vieläkään ole mitään käryä).
Näissä kauppakorkeakoulun pääsykoekirjoissa ei itseäni ärsytä mikään muu niin paljon, kuin listat. Niitä on helvetti miljoona. Listat, joissa on sisällä listoja. Listat, jotka viittaavat toisiin listoihin. Termilistoja, kaavalistoja, tunnuslukulistoja, listoja, listoja ja listoja. Ei se mitään. Otetaahan tässä miehistä ja naisista mittaa. Ne, jotka muistavat listat parhaiten, pääsevät sisään.
Oma spekulaationi pisterajoista on, että ne nousevat pari pojoa. Matematiikka on tunnetusti aina laskenut vallitsevaa rajatasoa vähän alaspäin, mutta tänä vuonna tavallisesti vaikeuksia tuottanut aineisto-osuus on poistettu kokonaan ja matematiikastakin saa aiempaa vähemmän pisteitä. Toisaalta kompensaatiota luulisi tulevan entistä vaikeammalla kokeella.
Olen asettanut hakukohteeni järjestykseen ja sain niitä täydet yhdeksän. Ensimmäisenä listalla on luonnollisesti Aalto ja toisena Tampere. Muita kohteita listalla ovat mm. informaatioverkostot TKK:lla, taloustiede Helsingin Yliopiston valtsikalla (pääsykoekirja menee kätsysti päällekkäin, Taloustieteen oppikirjan lisäksi luettavaksi tulee muutama luku eräästä englanninkielisestä opuksesta) ja samaisen yliopiston tietojenkäsittelytiede luonnontieteelliseltä erillishaussa. Jos ei ala koulupaikka napsahtamaan, niin luovutan ja syrjäydyn.
Sellainen asiatilkkutäkki tänään. Jatkan lukemista.
Suunnitelmani pitää, luen kauppakorkeakoulun pääsykokeita varten ja olen jopa pitäytynyt lukusuunnitelmassani. Kirjat ovat kerran luettu läpi ja tehtäviäkin on tullut tehtyä kymmeniä erityisesti matematiikan osalta. Hassua, osio jonka jätin muitta mutkitta viimevuonna läpikäymättä osoittautuikin helpommaksi kuin kuvittelin. Yksinkertaiset laskut ovat vain kääritty hyvin monimutkaiseen käärepaperiin (ja rumaan, epäselvään kirjaan! Kuka helvetti näitä on kirjoittanut?). Teen myös tiivistelmiä/muistiinpanoja jokaisen kirjan jokaisesta kappaleesta. Auttaa kummasti jäsentämään kaikki asiat siistiksi kartaksi päähän.
Olen nyt hyväpalkkaisessa avokonttorityössä tasaisilla työajoilla, mikä helpottaa jaksottamaan lukemista, mutta tämänhetkinen neljänkymmenen tunnin työsopimus ei oikein sovi täysipäiväiseen lukemiseen kauhean hyvin. Näin aluksi tämä ei haittaa. Kurssini alkavat vasta huhtikuussa ja tarkoitus on vaihtaa tuntityöntekijäksi sen alkuun mennessä, jolloin voin keskittyä lukemiseen täysin. Palo on kova ja motivaatio korkealla, kirjat kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin viime vuonna, tai enemmän kuin edes viime marraskuussa. Mainitsin eräässä kirjoituksessa, että talousmatematiikka ei kiinosta ollenkaan. Olin väärässä, se kiinnostaa paljon enemmän kuin osasin odottaa, lähinnä siksi että jo kauan sitten aivoista valuneet matemaattiset perustaidot ovat tässä viimeviikkoina palautuneet suurimmiltaosin takaisin mieleen ja huomasin frekvenssianalyysin olevan niin helppoa, että nauroin tehtäviä tehdessäni. Vaikeuksia tuottaa lähinnä jotkin erikoiset sievennystilanteet, tai lineaarinen ohjelmointi (josta ei kyllä vieläkään ole mitään käryä).
Näissä kauppakorkeakoulun pääsykoekirjoissa ei itseäni ärsytä mikään muu niin paljon, kuin listat. Niitä on helvetti miljoona. Listat, joissa on sisällä listoja. Listat, jotka viittaavat toisiin listoihin. Termilistoja, kaavalistoja, tunnuslukulistoja, listoja, listoja ja listoja. Ei se mitään. Otetaahan tässä miehistä ja naisista mittaa. Ne, jotka muistavat listat parhaiten, pääsevät sisään.
Oma spekulaationi pisterajoista on, että ne nousevat pari pojoa. Matematiikka on tunnetusti aina laskenut vallitsevaa rajatasoa vähän alaspäin, mutta tänä vuonna tavallisesti vaikeuksia tuottanut aineisto-osuus on poistettu kokonaan ja matematiikastakin saa aiempaa vähemmän pisteitä. Toisaalta kompensaatiota luulisi tulevan entistä vaikeammalla kokeella.
Olen asettanut hakukohteeni järjestykseen ja sain niitä täydet yhdeksän. Ensimmäisenä listalla on luonnollisesti Aalto ja toisena Tampere. Muita kohteita listalla ovat mm. informaatioverkostot TKK:lla, taloustiede Helsingin Yliopiston valtsikalla (pääsykoekirja menee kätsysti päällekkäin, Taloustieteen oppikirjan lisäksi luettavaksi tulee muutama luku eräästä englanninkielisestä opuksesta) ja samaisen yliopiston tietojenkäsittelytiede luonnontieteelliseltä erillishaussa. Jos ei ala koulupaikka napsahtamaan, niin luovutan ja syrjäydyn.
Sellainen asiatilkkutäkki tänään. Jatkan lukemista.
torstai 22. marraskuuta 2012
Raha ja sen merkitys
Epäpukumies on köyhä.
Kuulun tilastollisesti alimpaan tulokymmenykseen. Duunistani ei jää tarpeeksi rahaa elämiseen ainakaan näillä vuokrilla. Asun VVO:n upouudessa 2011 valmistuneessa kerrostalossa, joten katteet ovat pojilla myös sen mukaiset. Muutan kuitenkin joulukuun ensimmäinen pois Helsinkiin, upouuteen Alkuasuntojen kaksioon ilman että menot heilahtavat juuri ollenkaan. Palvelutkin ovat uudessa lukaalissani paremmat kuin nykyisessä.
Laskin budjettiani keväälle 2013 ja mahassani alkoi kiertämään. Haluan keskittyä mahdollisimman paljon lukemiseen, mutta pakollinen kokopäivätyö tekee siitä ärsyttävän vaikeaa. Jos olen liikaa töissä, lukumotivaatio murenee. Jos keskityn vain lukemiseen, näivetyn kuoliaaksi ja lennän ulos asunnostani. Jos pakottaudun tekemään kumpaakin, sekoan, riisuudun alasti, maalaan itseni sianverellä ja siirryn Senaatintorille aiheuttamaan yleistä paheksuntaa siihen asti, että siviilipoliisi pääsee paikalle ja ampuu minua Taserilla. Pyrkimys olisi olla huhti- ja toukokuu ilman töitä, jotta voin keskittyä vain lukemiseen, sillä valmennuskurssin alettua haluan keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Rahahuolet ja epävarmat tulot tekevät vain siitä hyvin vaikeaa.
Voin tässä avautua vähän normaalikäytäntöjen vastaisesti yksityisasioista: Minulla on käyttötilillä 12,2 euroa sekä luottotili tapissa. Seuraavan palkkapäivään on noin 20 päivää. Neljä laskua yhteisarvoltaan 130e. Muutto edessä. Syödäkin pitäisi. Yhtälössä on jokin pahasti pielessä.
Toki, aina voin uudelleenallokoida menojani sekä tulojani ja elää makaronilla koko kevään. Luovun kaikesta vähänkin turhasta ja alan dyykkailemaan roskiksesta. Myyn kitarani sekä vahvistimeni, saisin mokomista ainakin vajaa pari tonnia. Pummilla matkustamisen odotusarvo on plussan puolella, varsinkin seutua käytettäessä. Tällaistakin elämäntyyliä voi toki harrastaa.
En suostu siihen. Haluan ylläpitää elämässäni tietynlaista vakautta ja arvostan auktoriteettia, lakeja sekä sääntöjä. Jos kaikki toimivat niiden mukaan, homma toimii tehokkaasti. Ongelmakohdatkin voidaan huuhtoa paremmin esille, jos kaikki vesi menee samaan suuntaan, eikä joku yritä kokoajan heittää sekaan lisää paskaa tai lyödä vaskoolia pois käsistä. Ongelmiahan toki on. En vain osaa tarkalleen sanoa onko se huono palkka (se perinteinen muissa-vika-minussa-ei-niinkään), rahankäyttöni, korkea hintataso, porvarit, vasemmisto, vai jotain muuta vielä megalomaanisempaa. Raha ei kuitenkaan riitä ja se vituttaa.
Epäpukumies potkii tolppaa.
Kuulun tilastollisesti alimpaan tulokymmenykseen. Duunistani ei jää tarpeeksi rahaa elämiseen ainakaan näillä vuokrilla. Asun VVO:n upouudessa 2011 valmistuneessa kerrostalossa, joten katteet ovat pojilla myös sen mukaiset. Muutan kuitenkin joulukuun ensimmäinen pois Helsinkiin, upouuteen Alkuasuntojen kaksioon ilman että menot heilahtavat juuri ollenkaan. Palvelutkin ovat uudessa lukaalissani paremmat kuin nykyisessä.
Laskin budjettiani keväälle 2013 ja mahassani alkoi kiertämään. Haluan keskittyä mahdollisimman paljon lukemiseen, mutta pakollinen kokopäivätyö tekee siitä ärsyttävän vaikeaa. Jos olen liikaa töissä, lukumotivaatio murenee. Jos keskityn vain lukemiseen, näivetyn kuoliaaksi ja lennän ulos asunnostani. Jos pakottaudun tekemään kumpaakin, sekoan, riisuudun alasti, maalaan itseni sianverellä ja siirryn Senaatintorille aiheuttamaan yleistä paheksuntaa siihen asti, että siviilipoliisi pääsee paikalle ja ampuu minua Taserilla. Pyrkimys olisi olla huhti- ja toukokuu ilman töitä, jotta voin keskittyä vain lukemiseen, sillä valmennuskurssin alettua haluan keskittyä vain ja ainoastaan siihen. Rahahuolet ja epävarmat tulot tekevät vain siitä hyvin vaikeaa.
Voin tässä avautua vähän normaalikäytäntöjen vastaisesti yksityisasioista: Minulla on käyttötilillä 12,2 euroa sekä luottotili tapissa. Seuraavan palkkapäivään on noin 20 päivää. Neljä laskua yhteisarvoltaan 130e. Muutto edessä. Syödäkin pitäisi. Yhtälössä on jokin pahasti pielessä.
Toki, aina voin uudelleenallokoida menojani sekä tulojani ja elää makaronilla koko kevään. Luovun kaikesta vähänkin turhasta ja alan dyykkailemaan roskiksesta. Myyn kitarani sekä vahvistimeni, saisin mokomista ainakin vajaa pari tonnia. Pummilla matkustamisen odotusarvo on plussan puolella, varsinkin seutua käytettäessä. Tällaistakin elämäntyyliä voi toki harrastaa.
En suostu siihen. Haluan ylläpitää elämässäni tietynlaista vakautta ja arvostan auktoriteettia, lakeja sekä sääntöjä. Jos kaikki toimivat niiden mukaan, homma toimii tehokkaasti. Ongelmakohdatkin voidaan huuhtoa paremmin esille, jos kaikki vesi menee samaan suuntaan, eikä joku yritä kokoajan heittää sekaan lisää paskaa tai lyödä vaskoolia pois käsistä. Ongelmiahan toki on. En vain osaa tarkalleen sanoa onko se huono palkka (se perinteinen muissa-vika-minussa-ei-niinkään), rahankäyttöni, korkea hintataso, porvarit, vasemmisto, vai jotain muuta vielä megalomaanisempaa. Raha ei kuitenkaan riitä ja se vituttaa.
Epäpukumies potkii tolppaa.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Epäpukumiehen epävisioita
Epäpukumies kävi lääkärillä.
Minulla on stressiä ja kävin tohtorin kanssa juttelemassa aiheesta. Verikokeet näyttivät pelkkää priimaa ja kaikki on muutenkin fyysisesti kunnossa. Paitsi se stressi.
Köyhyys ja kunnianhimo eivät sovi yhteen. Haluan olla hyvin toimeentuleva ja menestynyt, joten näen korkeakoulututkinnon (yhtenä) avaimena pois tästä alimman tulokastin ikuisesta penninvenytyksestä ja työtuntien laskemisesta. Laskut vaativat kuorossa sitä vähää, joka jää vuokranmaksun jälkeen käteen. Sain töistäni viime palkkapäivänä kolminumeroisen summan kuukauden työstä. Saa muuten riittää. Kyllästyminen saavuttaa lakipisteensä näillä atribuuteilla nopeasti.
Kouluihin haettaessa on vähän tökeröä ensimmäisenä miettiä alalla liikkuvia rahamääriä, mutta minun valintoihini se vaikuttaa hyvin paljon. Kamppailin Teknillisen korkeakoulun ja kauppiksen välillä pitkään, mutta päädyin lopulta yrittämään toisen kerran jälkimmäiseen. Tulen joka tapauksessa pyrkimään samalle alalle oli tutkinto mikä hyvänsä, joten näin kauppiksen helpompana vaihtoehtona. Luit oikein, helpompana. En nimittäin lukenut fysiikkaa lukiossa ollenkaan ja edellisestä pitkän matikan tasoisesta tehtävästäkin on vierähtänyt kohta neljä vuotta. Keväällä on siis aikamoinen luku-urakka edessä koulupaikasta riippumatta.
Rahaa on silti saatava lukuprosessin aikanakin. Jos en löydä uutta peruspalkkaista duunarityötä ennen vuodenvaihdetta, siirryn takaisin sijaisopettajaksi. Saapahan valita työpäivät, eikä päivien pituudet päätä huimaa. Tuntipalkkakin ampaisisi yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.
Epäpuku mies pohtii.
Minulla on stressiä ja kävin tohtorin kanssa juttelemassa aiheesta. Verikokeet näyttivät pelkkää priimaa ja kaikki on muutenkin fyysisesti kunnossa. Paitsi se stressi.
Köyhyys ja kunnianhimo eivät sovi yhteen. Haluan olla hyvin toimeentuleva ja menestynyt, joten näen korkeakoulututkinnon (yhtenä) avaimena pois tästä alimman tulokastin ikuisesta penninvenytyksestä ja työtuntien laskemisesta. Laskut vaativat kuorossa sitä vähää, joka jää vuokranmaksun jälkeen käteen. Sain töistäni viime palkkapäivänä kolminumeroisen summan kuukauden työstä. Saa muuten riittää. Kyllästyminen saavuttaa lakipisteensä näillä atribuuteilla nopeasti.
Kouluihin haettaessa on vähän tökeröä ensimmäisenä miettiä alalla liikkuvia rahamääriä, mutta minun valintoihini se vaikuttaa hyvin paljon. Kamppailin Teknillisen korkeakoulun ja kauppiksen välillä pitkään, mutta päädyin lopulta yrittämään toisen kerran jälkimmäiseen. Tulen joka tapauksessa pyrkimään samalle alalle oli tutkinto mikä hyvänsä, joten näin kauppiksen helpompana vaihtoehtona. Luit oikein, helpompana. En nimittäin lukenut fysiikkaa lukiossa ollenkaan ja edellisestä pitkän matikan tasoisesta tehtävästäkin on vierähtänyt kohta neljä vuotta. Keväällä on siis aikamoinen luku-urakka edessä koulupaikasta riippumatta.
Rahaa on silti saatava lukuprosessin aikanakin. Jos en löydä uutta peruspalkkaista duunarityötä ennen vuodenvaihdetta, siirryn takaisin sijaisopettajaksi. Saapahan valita työpäivät, eikä päivien pituudet päätä huimaa. Tuntipalkkakin ampaisisi yli kaksinkertaiseksi nykyiseen verrattuna.
Epäpuku mies pohtii.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
"Ei sulla mitään etulyöntiasemaa ole"
Edellinen teksti venähti. Anteeksi.
Olen siis tuudittautunut ajattelemaan turvallisesti, että kun kirjat ovat tuttuja, mahdollisuuteni päästä sisään lisääntyvät. Tottakai ymmärrän, että yritys on monelle muullekkin toinen, kolmas, tai jopa neljäs. Ehkä siellä on joku viidettäkin kertaa hakemassa oleva nahjus. Matematiikan kirjaa en oikeastaan sen kummemmin avannut viime keväänä, lähinnä siksi että minua puistatti joka ikinen kerta kun yritin tarkastella opuksen sisältöä. Laskentatoimi ja Taloustieteen oppikirja ovat paremmin läpikahlattuja, ja tiedostan myös että jälkimmäisestä on tullut uusi painos, joka on lisäksi pakollinen. Käsittääkseni näissä on yksi kappale eroa. Pärjään sillä siis hetken, rahatilanne kun koettelee jo valmiiksi stressihermon ääripäitä.
Onhan minulla tuossa myös (lähes koskemattomia) itseopiskelumateriaalioppaita, joissa on läjäpäin (tekemättömiä) tehtäviä. Valmennuskurssini alkavat vasta huhtikuussa, joten näen tämän myös kivana lisänä.
Keväästä tulee rankka. Minun on pakko tienata vuokrarahani jostain, joten lukeminen tulee tapahtumaan työnteon ohella. Tästä on kokemusta keväällisen verran, eikä se toiminut ollenkaan niin hyvin kuin alunperin ajattelin. Kuvitelkaa, pyysin pomolta mahdollisimman paljon neljän jälkeen alkavia työvuoroja, jotta voin herätä aikaisin lukemaan ennen työpäivän alkua. Oli muuten harvinaisen paska idea. Tarvitsen huhtikuun jälkeen täydellisen llukemiseen keskittyvän loman, joten säästäminen sitä varten näillä palkoilla onkin siten oma haastavahko projektinsa.
Keskustelin myös yhden kohtalotoverin kanssa pääsykokeista ja hän sanoi aloittavansa lukemisen jo joulukuussa. Hullu. Päätin kuitenkin tehdä saman. Aikaisempi lukuprosessin starttaaminen on toki vaarallista mahdollisen motivaatiokadon vuoksi, mutta en osaa painottaa tarpeeksi kuinka kova kilpailu Aaltoon on. Ja sen on pakko olla Aalto, elämäni rippeet kun sijaitsevat PK-seudulla.
Epäpukumies epäröi.
Olen siis tuudittautunut ajattelemaan turvallisesti, että kun kirjat ovat tuttuja, mahdollisuuteni päästä sisään lisääntyvät. Tottakai ymmärrän, että yritys on monelle muullekkin toinen, kolmas, tai jopa neljäs. Ehkä siellä on joku viidettäkin kertaa hakemassa oleva nahjus. Matematiikan kirjaa en oikeastaan sen kummemmin avannut viime keväänä, lähinnä siksi että minua puistatti joka ikinen kerta kun yritin tarkastella opuksen sisältöä. Laskentatoimi ja Taloustieteen oppikirja ovat paremmin läpikahlattuja, ja tiedostan myös että jälkimmäisestä on tullut uusi painos, joka on lisäksi pakollinen. Käsittääkseni näissä on yksi kappale eroa. Pärjään sillä siis hetken, rahatilanne kun koettelee jo valmiiksi stressihermon ääripäitä.
Onhan minulla tuossa myös (lähes koskemattomia) itseopiskelumateriaalioppaita, joissa on läjäpäin (tekemättömiä) tehtäviä. Valmennuskurssini alkavat vasta huhtikuussa, joten näen tämän myös kivana lisänä.
Keväästä tulee rankka. Minun on pakko tienata vuokrarahani jostain, joten lukeminen tulee tapahtumaan työnteon ohella. Tästä on kokemusta keväällisen verran, eikä se toiminut ollenkaan niin hyvin kuin alunperin ajattelin. Kuvitelkaa, pyysin pomolta mahdollisimman paljon neljän jälkeen alkavia työvuoroja, jotta voin herätä aikaisin lukemaan ennen työpäivän alkua. Oli muuten harvinaisen paska idea. Tarvitsen huhtikuun jälkeen täydellisen llukemiseen keskittyvän loman, joten säästäminen sitä varten näillä palkoilla onkin siten oma haastavahko projektinsa.
Keskustelin myös yhden kohtalotoverin kanssa pääsykokeista ja hän sanoi aloittavansa lukemisen jo joulukuussa. Hullu. Päätin kuitenkin tehdä saman. Aikaisempi lukuprosessin starttaaminen on toki vaarallista mahdollisen motivaatiokadon vuoksi, mutta en osaa painottaa tarpeeksi kuinka kova kilpailu Aaltoon on. Ja sen on pakko olla Aalto, elämäni rippeet kun sijaitsevat PK-seudulla.
Epäpukumies epäröi.
N-no niin, a-aloitetaan
Epäpukumies aloittaa.
Helppona maalinani on siis päästä Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun sisälle vuonna 2013 ja päivitellä kyseisestä prosessista talven ja kevään aikana tähän blogiin. Jos se vaikka auttaisi motivoimaan, tai jotain. Eihän se nyt niin perkele toimi, mutta minulla ei satu olemaan muutakaan tekemistä.
Formaali esittäytyminen: Olen vantaalainen, 22-vuotias mieshenkilö. Vähän levoton ja apatiaan taipuvainen. Näpertelen kaikenlaista, mutta en kuitenkaan saa aikaiseksi juuri mitään. Puhun paljon itsekseni. Haluan olla ja osata kaikkea.
Yritän sisään toista vuotta. Pää tyhjeni heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 2009 ja haahuilin toimettomuuden limbossa siitä eteenpäin, tietämättä ollenkaan minne jatkaisin tai mitä haluaisin elämältä. Vuoden asepalveluksen jälkeen touhu olikin pelkkää hapuilua ja ennen pitkää löysin itseni huonopalkkaisesta asiakaspalveluhommasta, jossa enemmän ja vähemmän viihdyin tähän päivään asti. En hakenut kouluihin vuonna 2011. Siirsin sitä prosessia vuodella, koska satun tykkäämään "ohita"-painikkeen rämpyttämisestä kaikissa elämääkoskevissa tärkeissä kysymyksissä, kuten alituiseen kysymykseen "Pitäisikö sinun, senkin laiska paska, tehdä jotain elämälläsi?".
Homma muuttui Halloween-juhlien aikaan 2011 syksyllä jutellessani erään hemmon kanssa, joka oli aloittanut kuluvana vuodenaikana opinnot Helsingin kauppakorkeassa. Olin hyvin kiinnostunut, mutta samalla katkera ja kateellinen. Paikka on arvostettu ja työnäkymät valmistuneilla erinomaiset. Tutkin asiaa lisää yksin pimeässä Myyrmäen yksiössäni ja sain tietää myös, että ainakin neljä naamarikirjakaveriani opiskelee kyseisessä koulussa. Vitutti. Ei siksi, että muut olivat itsetietoisempia tavotteistaan, tai että he olivat kyllin tarmokkaita ja älykkäitä pääsemään hyvään kouluun, vaan siksi että tunnuin jääväni kärrystä. Vaipuisin johonkin paskahommaan ja olisin liian laiska tekemään asialle mitään. En ollut edes ajatellut koko koulua kertaakaan nuoruuteni aikana. Joku puolivillainen suunnitelma oli hakea Taidekorkeakouluun olemattomilla pseudo-design-taidoillani, tai hakea Metropoliaan tietotekniikkaan. Ei ne nyt tuntuneet "ihan siltä jutulta".
Noh, eräs työkaverini jauhoi eräänä marraskuisena loskakelipäivänä Kauppakorkeakouluun hakemisesta ja ekonomin tittelistä, mikä aiheutti minussa jo-niin-ikään tutuksi tulleen innostuksen tunteen. Päätin tehdä saman mitään ajattelematta. Olin tohkeissani asetetusta maalista ja pyysin äidiltäni sponsorointia pääsykoekirjoihin, mikä tuli hänelle täysin puskan takaa. Valmennuskursseihin rahaa ei ollut, mutta vakuuttelin itselleni että pelkkä lukeminen riittää, niinhän se tyyppikin kertoi tehneensä aikasemmin sinä vuonna. Suunnittelin kaikenmaailman höttölukujärjestyksiä ja muuta toivotonta. Eihän minulla nyt oikeesti ollut mitään käryä siitä mitä minä olin aloittamassa.
Jaksoin lukea kokonaiset kaksi kuukautta tammikuusta eteenpäin. Opukset olivat osittain hirveää soopaa, eikä minua suoraansanoen kiinnostanut opetella lineaarisen ohjelmoinnin ongelmaa tai kaavoja diskonttaustekijöiden tarkasteluun. Enempää paneutumatta tähän hävettävään ajanjaksoon, jonka minun piti käyttää lukemiseen, yritin vielä huhtikuussa aloittaa lukemisprosessin alusta, sillä siinäkohtaa oli vielä reippaat kaksi kuukautta aikaa pääsykokeisiin. Tämä kokeilu kesti 3,5 viikkoa. Pääsykoe tuli ja meni. Sain 8/40 pistettä kokeesta. Jos minua ei olisi potkittu koepäivänä liikkeelle aamulla, en olisi mennyt koko kokeeseen.
Tuloksien jälkeen vaivuin vuoroin vitutuksen, stressin ja apatian ristituleen, enkä taaskaan tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan. Yhtenä hetkenä minua pelotti, että onko opiskeleminen edes minun juttuni, mutta olin päättänyt päästä hyvään kouluun ja hankkia ensimmäisenä henkilönä suvussani moneen sukupolveen korkeakoulututkinnon. Opiskelemattomuus on vain hukkaanheitettyä potentiaalia.
Ilmottauduin Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle avoimille kursseille tarkoituksenani opetella ohjelmoimaan ja ehkä saada opiskelupaikka suoraan ensivuonna ilman pääsykoetta. Olin työväsymyksen takia hyvin laiska luennoillakävijä ja palauttelin tehtäviä myöhässä. Suoritan siellä kursseja tälläkin hetkellä, mutta ilmeisen omalla aikataululla.
Sitten koin valaistuksen.
Neljä päivää sitten satuin vilkaisemaan -sivustolta vuoden 2013 haun pääsykoekirjat ja huomasin niistä kolmen olevan samat kuin tämän vuoden hauissa. Ei helvetti. Ja vain neljä kirjaa. Ei perkele. Eikä aineistokoetta. Ajattelin sitten kylmällä logiikalla: Kilpailu kauppakorkeaan on järjettömän kovaa, yksi kirjoista sisältää markkinoinnin SEKÄ johtamisen, talousmatematiikka on edelleen mukana, Aallon sisäänottoa lasketaan jälleen...
Innostuin silti vastoin kaikkia odotuksiani. Kilpailu vain lisää motivaatiota ja on suunnattoman tyydyttävää päästä kisaamaan siitä kenen kantti kestää ja kenen ei. Kyselin muilta mielipiteitä ja selvitin asiaa itselleni. Paikka kiinnostaa valtavasti. Sinetöin hakuni ilmottautumalla valmennuskursseille kevääksi ja lupauduin aloittamaan lukuprosessin ajoissa. Potkin itseni lukemaan joka päivä. Jos aion hakea yhteen kilpailuhenkisimmistä kouluista koko Suomessa, teen sen kunnolla.
Vaikka en pukumieheltä vaikutakkaan, aion sellaiseksi silti opiskella.
Epäpukumies lopettaa.
Helppona maalinani on siis päästä Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun sisälle vuonna 2013 ja päivitellä kyseisestä prosessista talven ja kevään aikana tähän blogiin. Jos se vaikka auttaisi motivoimaan, tai jotain. Eihän se nyt niin perkele toimi, mutta minulla ei satu olemaan muutakaan tekemistä.
Formaali esittäytyminen: Olen vantaalainen, 22-vuotias mieshenkilö. Vähän levoton ja apatiaan taipuvainen. Näpertelen kaikenlaista, mutta en kuitenkaan saa aikaiseksi juuri mitään. Puhun paljon itsekseni. Haluan olla ja osata kaikkea.
Yritän sisään toista vuotta. Pää tyhjeni heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen vuonna 2009 ja haahuilin toimettomuuden limbossa siitä eteenpäin, tietämättä ollenkaan minne jatkaisin tai mitä haluaisin elämältä. Vuoden asepalveluksen jälkeen touhu olikin pelkkää hapuilua ja ennen pitkää löysin itseni huonopalkkaisesta asiakaspalveluhommasta, jossa enemmän ja vähemmän viihdyin tähän päivään asti. En hakenut kouluihin vuonna 2011. Siirsin sitä prosessia vuodella, koska satun tykkäämään "ohita"-painikkeen rämpyttämisestä kaikissa elämääkoskevissa tärkeissä kysymyksissä, kuten alituiseen kysymykseen "Pitäisikö sinun, senkin laiska paska, tehdä jotain elämälläsi?".
Homma muuttui Halloween-juhlien aikaan 2011 syksyllä jutellessani erään hemmon kanssa, joka oli aloittanut kuluvana vuodenaikana opinnot Helsingin kauppakorkeassa. Olin hyvin kiinnostunut, mutta samalla katkera ja kateellinen. Paikka on arvostettu ja työnäkymät valmistuneilla erinomaiset. Tutkin asiaa lisää yksin pimeässä Myyrmäen yksiössäni ja sain tietää myös, että ainakin neljä naamarikirjakaveriani opiskelee kyseisessä koulussa. Vitutti. Ei siksi, että muut olivat itsetietoisempia tavotteistaan, tai että he olivat kyllin tarmokkaita ja älykkäitä pääsemään hyvään kouluun, vaan siksi että tunnuin jääväni kärrystä. Vaipuisin johonkin paskahommaan ja olisin liian laiska tekemään asialle mitään. En ollut edes ajatellut koko koulua kertaakaan nuoruuteni aikana. Joku puolivillainen suunnitelma oli hakea Taidekorkeakouluun olemattomilla pseudo-design-taidoillani, tai hakea Metropoliaan tietotekniikkaan. Ei ne nyt tuntuneet "ihan siltä jutulta".
Noh, eräs työkaverini jauhoi eräänä marraskuisena loskakelipäivänä Kauppakorkeakouluun hakemisesta ja ekonomin tittelistä, mikä aiheutti minussa jo-niin-ikään tutuksi tulleen innostuksen tunteen. Päätin tehdä saman mitään ajattelematta. Olin tohkeissani asetetusta maalista ja pyysin äidiltäni sponsorointia pääsykoekirjoihin, mikä tuli hänelle täysin puskan takaa. Valmennuskursseihin rahaa ei ollut, mutta vakuuttelin itselleni että pelkkä lukeminen riittää, niinhän se tyyppikin kertoi tehneensä aikasemmin sinä vuonna. Suunnittelin kaikenmaailman höttölukujärjestyksiä ja muuta toivotonta. Eihän minulla nyt oikeesti ollut mitään käryä siitä mitä minä olin aloittamassa.
Jaksoin lukea kokonaiset kaksi kuukautta tammikuusta eteenpäin. Opukset olivat osittain hirveää soopaa, eikä minua suoraansanoen kiinnostanut opetella lineaarisen ohjelmoinnin ongelmaa tai kaavoja diskonttaustekijöiden tarkasteluun. Enempää paneutumatta tähän hävettävään ajanjaksoon, jonka minun piti käyttää lukemiseen, yritin vielä huhtikuussa aloittaa lukemisprosessin alusta, sillä siinäkohtaa oli vielä reippaat kaksi kuukautta aikaa pääsykokeisiin. Tämä kokeilu kesti 3,5 viikkoa. Pääsykoe tuli ja meni. Sain 8/40 pistettä kokeesta. Jos minua ei olisi potkittu koepäivänä liikkeelle aamulla, en olisi mennyt koko kokeeseen.
Tuloksien jälkeen vaivuin vuoroin vitutuksen, stressin ja apatian ristituleen, enkä taaskaan tiennyt mitä lähtisin opiskelemaan. Yhtenä hetkenä minua pelotti, että onko opiskeleminen edes minun juttuni, mutta olin päättänyt päästä hyvään kouluun ja hankkia ensimmäisenä henkilönä suvussani moneen sukupolveen korkeakoulututkinnon. Opiskelemattomuus on vain hukkaanheitettyä potentiaalia.
Ilmottauduin Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitokselle avoimille kursseille tarkoituksenani opetella ohjelmoimaan ja ehkä saada opiskelupaikka suoraan ensivuonna ilman pääsykoetta. Olin työväsymyksen takia hyvin laiska luennoillakävijä ja palauttelin tehtäviä myöhässä. Suoritan siellä kursseja tälläkin hetkellä, mutta ilmeisen omalla aikataululla.
Sitten koin valaistuksen.
Neljä päivää sitten satuin vilkaisemaan -sivustolta vuoden 2013 haun pääsykoekirjat ja huomasin niistä kolmen olevan samat kuin tämän vuoden hauissa. Ei helvetti. Ja vain neljä kirjaa. Ei perkele. Eikä aineistokoetta. Ajattelin sitten kylmällä logiikalla: Kilpailu kauppakorkeaan on järjettömän kovaa, yksi kirjoista sisältää markkinoinnin SEKÄ johtamisen, talousmatematiikka on edelleen mukana, Aallon sisäänottoa lasketaan jälleen...
Innostuin silti vastoin kaikkia odotuksiani. Kilpailu vain lisää motivaatiota ja on suunnattoman tyydyttävää päästä kisaamaan siitä kenen kantti kestää ja kenen ei. Kyselin muilta mielipiteitä ja selvitin asiaa itselleni. Paikka kiinnostaa valtavasti. Sinetöin hakuni ilmottautumalla valmennuskursseille kevääksi ja lupauduin aloittamaan lukuprosessin ajoissa. Potkin itseni lukemaan joka päivä. Jos aion hakea yhteen kilpailuhenkisimmistä kouluista koko Suomessa, teen sen kunnolla.
Vaikka en pukumieheltä vaikutakkaan, aion sellaiseksi silti opiskella.
Epäpukumies lopettaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)